Onko osteopatia näyttöön perustuvaa?
Näyttöön perustuva hoito rakentuu kolmen osatekijän varaan: tutkimusnäyttö, ammattilaisen kliininen kokemus ja asiakkaan oma näkemys.
Keskustelu osteopatian vaikuttavuudesta nousee esiin tasaisin väliajoin – usein tilanteissa, joissa joku yksittäinen asiantuntija kyseenalaistaa sen aseman näyttöön perustuvana hoitomuotona. Kritiikki saattaa perustua siihen, että osteopatiasta ei ole riittävästi satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin (RCT) pohjautuvaa näyttöä. Tässä ajattelussa piilee merkittävä ongelma: se rajaa näkymättömiin kaiken sen tiedon, jota ei voida mitata yhdellä ainoalla menetelmällä.
RCT ei ole ainoa tieteellinen tutkimusmenetelmä
Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus on tärkeä tieteellinen työkalu – erityisesti silloin, kun tutkitaan yksittäisten lääkeaineiden tai selkeästi rajattujen interventioiden vaikutuksia ja joissa otoskoko eli tutkimukseen osallistuvien määrä on tuhansia tai kymmeniätuhansia.
RCT-menetelmää ohjaa ajattelu, jossa hoidon vaikutus halutaan nähdä erillisenä, mitattavana muuttujana. Tämä sopii huonosti hoitomuotoon, kuten osteopatiaan, jonka vaikutus perustuu yksilöllisyyteen, vuorovaikutukseen ja kehon kokonaisuuden huomioimiseen.
Kun osteopaattinen hoito räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan, ei ole olemassa yhtä ainoaa toistettavaa menetelmää, jota voitaisiin vertailla kontrolliryhmään.
Yksilön kokemus on etusijalla
Osteopaattinen hoito voi vaikuttaa monella tasolla – ei vain fyysisesti, vaan myös kokemuksellisesti. Nämä vaikutukset eivät aina näy tilastollisesti merkittävinä numeroina, mutta ne voivat olla arjessa hyvin konkreettisia.
Kyse ei siis ole siitä, että yksilökeskeinen hoito olisi vähemmän toimivaa, vaan siitä, että sen vaikuttavuus ei aina näyttäydy niissä tieteellisissä kehyksissä, jotka perustuvat tiukkaan yleistämiseen ja mittaamiseen. Siksi on tärkeää ymmärtää hoitoa laajemmasta näkökulmasta.
Kokemus, asiantuntemus ja asiakkaan näkökulma jäävät helposti varjoon
Näyttöön perustuva hoito rakentuu kolmen osatekijän varaan: tutkimusnäyttö, ammattilaisen kliininen kokemus ja asiakkaan oma näkemys.
Liiallinen nojaaminen vain ensimmäiseen näistä – ja vieläpä vain tietynlaisiin tutkimusasetelmiin – typistää terveydenhuollon näkökulman.
Osteopatialla on vahva pohja kliinisessä kokemuksessa ja asiakaspalautteessa, mutta nämä eivät aina mahdu mukaan RCT-tutkimuksen rakenteeseen. Se ei tee niistä vähemmän arvokkaita – se kertoo vain, että tarvitsemme myös toisenlaisia tutkimustapoja ja laajempaa ymmärrystä siitä, miten hoitovaikutus syntyy.
Tarvitaan avointa, kunnioittavaa ja älykästä keskustelua
Kun yksittäinen lääkäri tai asiantuntija esittää julkisuudessa väitteen, että osteopatia on "näytötöntä" tai "tehotonta", se ei ainoastaan vääristä keskustelua – se voi myös horjuttaa asiakkaan luottamusta hoitoon, josta hän on saanut apua. Väite näyttöön perustumattomuudesta ei ota huomioon hoidon monimuotoisuutta eikä tieteenfilosofista keskustelua siitä, mitä pidämme tietona.
Osteopatia ei ole vastakohta tieteelle – ja se haastaa etsimään sopivia mittaustapoja. Tällaisessa keskustelussa tarvitaan kunnioitusta, avointa vuoropuhelua ja ennen kaikkea asiakkaan äänen kuulemista.