Kuulin tuossa taannoin kommentin, josta tuli kirjoitusinspiraatio.
Olin juuri hoitanut entisen jääkiekkoilijan urheiluvammaa ja SI-nivelen aluetta.
Hoidon ja kinesioteippauksen jälkeen tulin maininneeksi sanan proprioseptiikka, kun olimme puhuneet liikelaajuuksien ylläpidosta lonkan ja alaselän alueella.
“Noi on just noita sanoja, jotka nostaa hintaa.”, hän sanoi.
Proprioseptiikka kuuluu kuulemma samaan kategoriaan kuin kaikki latinankieliset lihasten nimet, jotka päättyvät aina s-kirjaimeen. Ja tämän kategorian sanojen viljeleminen oikeuttaa siis pyytämään korkeampaa hintaa hoidosta. Tämä sanottiin huumorilla höystettynä.
Koska rakastan anatomiaa sekä työtäni ja alaani yleensä, haluan keskustella näistä aiheista niin usein kuin mahdollista. Termistön tutuksi tekeminen isommalle yleisölle auttaa asiaa, joten haluaisin yrittää selittää ja selkeyttää mitä proprioseptiikka on, ja miksi sinun tai kenen tahansa muun kannattaa tietää mitä se tarkoittaa.
Pyrin säilyttämään rennon tyylin ja helpon sanaston, mutta jos hairahdan jargoniin ja teksti menee kuivaksi, niin huomauttakaa, kiitos. Jaossa on siis ilmaisia neuvoja, mutta muistutan lukijaa, että tieto saattaa lisätä tuskaa. Toisaalta se saattaa toimia inspiraation lähteenä - jätän tämän lukijan vastuulle.
Pitkällä tähtäimellä tavoitteenani on tuoda faskiatietoa selkeästi ymmärrettäväksi ja käytännön tasolla hyödynnettäväksi, jotta kehosi tulisi sinulle tutummaksi ja turvallisemmaksi paikaksi elää ja olla.
Proprioseptiikka tulee sanoista proprius eli oma itse ja capere (lat.), tarttua.
Suomennos proprioseptiikalle on “asentotuntoaisti”, johon saatetaan viitata myös kuudentena aistina. Lyhyesti se siis tarkoittaa kehon asennon hahmottamista ilman näköaistin apua.
Asentotuntoaisti on hieman harhaanjohtava sana, koska ihminen ei ensinnäkään ole koskaan täysin paikoillaan ja toiseksi sana ohjaa ajattelemaan kehoa epärealistisen staattisissa asennoissa ja ajattelemaan kehoa ylipäätään staattisena rakenteena.
Itse pidän tärkeimpänä aistia asennon muutoksia liikkeen aikana.
Keho on jatkuvassa vastavuoroisessa kanssakäymisessä ympäristön kanssa ja siihen kohdistuvien sisä- ja ulkopuolelta tulevien voimien, eli paineen ja venytyksen, tulisi jakaantua tasaisesti kudoksiin. Kehon aistiminen on tärkeää erityisesti haastavan liikkeen aikana, jotta toimintakyky säilyy hyvänä eikä kehoon ensinnäkään tule vammoja ja jotta rasituksesta palautuminen on tehokasta.
Asentotuntoaistin sijaan käyttäisin mieluummin sanaa liike(tunto)aisti, joka tunnetaan myös nimellä kinesteettinen aisti. Asentotuntoaistin, kinestesian ja kinesteettisen aistin yhteydessä sanotaan, että aistituntemukset syntyvät sisäkorvan tasapainoelimissä sekä lihasten, nivelpussien ja jänteiden reseptorien kautta. Tämä on edelleen totta, mutta uusimman tiedon mukaan koko sidekudosjärjestelmä (fascia) tuottaa tietoa asennosta ja liikkeestä muodostamalla biotensegrisen (biotensegrity) matriisin, jossa kompressio ja tensio (eli paine ja venytys) ovat tasapainossa.
Kun hoidan, niin pyrin hahmottamaan rentoutuuko keho vai onko jokin rakenne, eli kehon osa tai alue jatkuvasti yli- tai alijännittynyt. Pyrin hahmottamaan kehon läpi kulkevia liikelinjoja ja kulkeeko liike koko linjan läpi sujuvasti vai onko matkalla jännityksiä?”
Ammattislangilla kysytään: “meneekö liike läpi?”. Eli kulkeeko liike kullekin liikkeelle ominaisesti ja vapaasti luiden, lihasten, jänteiden sekä nivelten muodostamien ketjujen ja aitioiden läpi ja lomasta? Löytyykö rytmi vai “tökkääkö” liike johonkin? Onko liike tanssimaisen soljuvaa vai löytääkö liike tiensä vain hyvin kapeaa ja kulmikasta reittiä?
Jos olet hoitopöydälläni selinmakuulla, saatan rullata kevyesti reisi- ja sääriluuta pitäen kiinni nilkasta ja polvesta ja yritän hahmottaa, kulkeeko liike vapaasti lonkassa. Välittyykö liike myös SI-niveleen vai liikkuuko lantio ikään kuin blokkina lantiosta rintarankaan. Liike tuntuu todennäköisesti rentouttavalta ja muuttuu vielä rentouttavammaksi, kun huomaat jännittäväsi vaikka lonkankoukistajia ja osaat rentouttaa ne paremmin itsekin.
Jos olet vatsamakuulla saatan kannatella käsivartta ja pumppaan ja kierrän kevyesti eri liikesuuntiin suuntavektori kerrallaan ja pyrin hahmottamaan, välittyykö liike yläraajan kautta tasaisesti rintakehään, lannerankaan ja lantioon. Käytän myös usein termiä “jutella” eli esimerkiksi “Juttelevatko vasen olkapää ja oikea lonkka keskenään?”.
Jos liike ei kulje kehossa sujuvasti ja kehoon kohdistuvat voimat eli kaikenlaiset tärähdykset, heilahdukset ja venymiset eivät vaimennu kudoksiin pehmeästi ja tasaisesti, se voi aiheuttaa kehoon kompensaatioita. Kompensaatio on liikemalli, jolla keho mukautuu rasitukseen parhaan kykynsä mukaan. Jos kehoon kohdistuva rasitus on suurempi kuin kyky kompensoida, seuraa ongelmallisia liikemalleja, jotka voivat aiheuttaa kipua ja lisätä loukkaantumisriskiä. Ongelmallisella liikemallilla tarkoitan liikkumista, jolloin esimerkiksi hengitys ei kulje vaivattomasti ja vapaasti ja keho selkeästi välttää jotain tiettyä liikettä tai sen vaihetta. Ongelmallisen liikemallin taustalla saattaa olla akuutin tai kroonisen vaivan aiheuttama kehon hahmottamisen ongelma. Hahmotushäiriö estää oikearytmisen liikkeen ja näin kehoon muodostuu ylimääräisiä jännityksiä.
Osteopaattisen hoidon ja kinesioteippauksen tavoitteena on kehittää proprioseptiikkaa eli oman kehon aistimista ikään kuin suuremmalla resoluutiolla. Myös liikkeen ajoitus eli rytmitaju kehittyy, jolloin liikkeestä tulee hienovaraisempaa, rennompaa ja turvallisempaa. Proprioseptiikkaa voi kehittää toki myös itse harjoittelemalla.
Jos kieli menee proprioseptiikka-sanassa solmuun, niin sen voi tiivistää esimerkkiin: twerkkauksen opettelu. Twerk on katutanssilaji, jossa on tärkeä tietää missä selkä loppuu ja mistä takamus alkaa sekä osata liikuttaa näitä yhdessä ja erikseen - mahdollisimman tarkasti ja oikeaan rytmiin.
Minulla sattuu olemaan tästä omakohtaista kokemusta, sillä ehdin käydä vuoden verran twerk-tunnilla Tanssistudio Razzmatazzilla Satu Suhosen opissa ennen odotusaikaani. Satu ja minä olimme sekä toistemme opettajia ja oppilaita. Vedin silloin Razzmatazzin studiolla tanssillisia kehonhuoltotunteja, joilla Satu kävi tutustumassa anatomiaan perustuvaan liikkeeseen ja minä puolestani hikoilin hänen twerkkausopissaan.
Käytin kehonhuoltotunneilla luurankomallia apuna liikkeen hahmottamisessa ja sain säilyttää luurankoani opettajien pukuhuoneessa. Satu sattuu olemaan teekkari ja siksi oli vielä kaksin verroin hauskempaa yhdistää hänen kanssaan kiinnostuksen kohteet ja pohtia twerkkauksen biomekaniikkaa! Uskon, että muistelen näitä hetkiä vielä vanhanakin, kun istuimme Tanssistudio Razzmatazzin pukuhuoneen lattialla ja mietimme liikesuuntia, muoviluurankoa käännellen ja proprioseptiikkaamme kehittäen.